Epilogi

Pekka ja Pätkä elokuvien pitkän sarjan aloitti Ville Salmisen ohjaama Pekka Puupää 1953. Tuottaja Toivo Särkkä ei etukäteen uskonut kovinkaan suuriin menestymisen mahdollisuuksiin, sillä elokuva sai Helsingin ensi-iltansa vapunaattona syrjässä keskikaupungilta. Mutta salit täyttyivät, yleisö löysi puupäät ja seuraava ensi-ilta, Pekka Puupää kesälaitumilla, nähtiin vielä samana syksynä isommissa teattereissa.

Suomi sai omat koomikkotähtensä, Masa Niemen (Pätkä) ja Esa Pakarisen (Pekka Puupää). Yleisö suorastaan ryntäsi katsomaan heitä. Varhain kuolleesta Masa Niemestä tuli legenda ja mystinen hahmo. Oma osuutensa legendan syntymisessä on ollut yksitoista Puupäätä ohjanneella Armand Lohikoskella.

Toivottavasti Pätkä -kirjan luettuanne tiedätte Masa Niemestä enemmän. Ainakin sen, että hänellä oli intohimo ja vimma esiintyä ja saada muut nauramaan. Huumori oli tämän täysiverisen koomikon elämän punaisena lankana. Hän antoi itsensä viihdeteollisuuden käyttöön karvoineen ja nahkoineen ja kaatui saappaat jalassa kesken kiertueen vappuna 1960.

Ensimmäisestä ensi-illasta on kulunut 50-vuotta, mutta Pekka ja Pätkä –filmit ovat esimerkiksi kirjastojen suosikkilistan kärkipäässä ja paalaavat aina uudelleen televisioon. Masa Niemi elää valkokankaalla ja viihdyttää uusia sukupolvia. Hän oli monitaitoinen persoona: näyttelijä, taikuri, rumpali, akrobaatti, lehdentekijä. ”Hyvä tyyppi”, ”Positiivinen ihminen”, ”Erittäin mukava”, ”Harrasti tietokilpailuja”, ”Mielikuvituksellinen”, ”Osasi heittäytyä rooliin”, ”Aina vauhdissa”.

— Arto Pietilä


Palaa kirjan sivulle