Jukka Pasanen / Epari

Kauhavalta Kannakselle

Nykyisin Salossa asuvan Ulpu Takatalon hiljattain ilmestynyt kirja "Kauhavalta Kannakselle" (Kustannus HD 2009) kuvaa mielenkiintoisella tavalla tekijän itsensä ja hänen isänsä Tauno Hautalan kokemuksia sota-aikana jolloin maamme kohtalo oli veitsenterällä.

Kirjasta puolet on Takatalon isän, alikersantti Tauno Hautalan (1915-1992) sotapäiväkirjamerkintöjä 1. pataljoonan (I /JR 37:n) matkasta Kauhavalta Rajajoelle asemasotaan. Pataljoona joutui etulinjassa koviinkin taisteluihin, joista päiväkirja antaa yksityiskohtaisen kuvauksen. Sen sivuilla mainitaan lukuisia tunnettuja sotilaita kuten JR 37:n komentaja Into Salmio, kapteeni Viljo Larko, 1. komppanian päällikkö Matti Passi sekä kaikkein tunnetuimpina Mannerheim-ristin ritarit kersantti Feeliks Isosomppi ja luutnantti Aarne Ahola Kauhavalta. Päälliköitä tärkeämmässä roolissa päiväkirjassa ovat kuitenkin tavalliset sotilaat ja heidän usein surulliset kohtalonsa, jotka antavat erinomaisen kuvan sodan ankaruudesta ja julmuudesta.

Omissa sota-aikaisissa lapsuudenmuistoissaan Ulpu Takatalo käyttää kirjassaan itsestään nimeä "Leena" ja äidistään nimeä "Anna". Myös muista kyläläisistä käytetään peitenimiä, koska kirjassa kerrotaan varsin yksityisluonteisia asioita heidän elämästään. Takatalo piirtää ilmeikkäät ja osittain traagisetkin henkilökuvat useista kyläläisistä kuten ruotsinkielisestä kauppa-apulaisesta "Gunillasta", joka ajautuu tekemään lääkäriveljensä avulla pimeän abortin sulhasensa kaaduttua sekä ruotsinkielisellä seudulla miniänä olleesta "Kaarinasta", joka oli henkisesti sairastuttuaan erotettu lapsistaan ja lähetetty takaisin lapsuudenkotiinsa. Henkilökuvansa kirjassa saavat myös mm. persoonallinen kupparimuori "Starkin Katri" ja makeistehtaan perustanut ja lopulta vankilaan päätynyt "Otto", joka oli aikaisemmin erotettu kansakoulunopettajan virasta osoitettuaan sopimatonta kiinnostusta tyttöoppilaita kohtaan.

Merkittävänä historiallisena tietona Takatalon kirjassa kerrotaan Härmässä sijainneesta saksalaisten perunavarastosta, jonka olemassaolosta paikallishistorioissa ei ole paljon puhuttu. Ulpu ja muut kyläläiset joutuivat tekemisiin saksalaisten sotilaiden ja myös perunavarastossa työskennelleiden venäläisten sotavankien kanssa. Välit paikallisiin asukkaisiin olivat yleensä hyvät, ja naiset saivat jopa lapsia venäläisten sotavankien kanssa. Yleisesti ottaen "Kauhavalta Kannakselle" antaa hyvän kuvan sota-ajan arjesta niin koti- kuin sotarintamallakin. Kirjan rakenne on muodostettu selkeäksi, kun joka toinen luku kertoo isän ja joka toinen luku tyttären kokemuksista. Samalla tulee esille kirjan kaksijakoisuus isän autenttiseen sotapäiväkirjaan, jossa kaikki on silkkaa faktaa sekä tyttären lapsuusmuistoihin, joiden eräät yksityiskohdat ovat fiktiivisiä, mutta silti vankasti tosiasioihin perustuvia. Takatalon kirja on erittäin hyvää luettavaa kaikille paikallis- ja sotahistoriasta kiinnostuneille, niin nuorille kuin vanhoillekin. Kirjaa lukiessa voi huomata usein myös kuinka "totuus on tarua ihmeellisempi".


Palaa kirjan sivulle