Kaisa Kervinen on kirjoittanut aina. Tallella on
vielä neljävuotiaan pikkuevakon kirje isälle Ruotsista. Kirjoittaminen
tuli työksi toimipaikkalehtien tekemisen myötä ja siitä edelleen
tiedotuksen parissa.
Hän on kotoisin Rovaniemen läheltä, mutta asuu nykyään Oulussa. Kervinen
käy Oulu Opiston kirjoittajien tarinapajassa ja kuuluu Pohjois-Pohjanmaan
kirjoittajat yhdistykseen. Kärsämäen elämät tarinoiksi kurssilla sai
lisäsytykettä tähän oivaan harrastukseen, joten menneen ajan tapahtumat
ovat hänen kirjoittamisensa pääasiat. Valmiina on jo kaksi uutta
käsikirjoitusta ja kolmatta suunnittelee saksalaisten ase- ja
ammusvaruskunnasta kotikylässään.
Hän sanoo, ettei ole koskaan päässyt eroon sodasta. Viiteen ensimmäiseen
elinvuoteensa hänellä mahtui kolme sotaa, savottalaiset, saksalaiset
kotikylässä, venäläiset sotavangit, evakko Ruotsiin ja nyt on Rovajärven
ampumaharjoitusalue muutaman kilometrin päässä. Jytinää riittää pitkin
vuotta niin, että muistot palaavat vaivatta.
Kirjoittamisen aihealue Kerviselle tuli aivan luonnostaan, koska hän on
lotan tytär. Äiti kehoitti tytärtään kirjalliseen muisteluun Lapin Sodan
ajoista ja varsinkin lottien armottomasta työstä rintamalla – palkaksi
saivat vähättelyä ja pilkkaamista. Siksi hän kirjoitti kirjansa:
Lääkintälotta Olka.
Hilja Jaakkolan runo kuvatkoon aihetta (1973):
HARMAAPUKU
Lotta, sinua ei enää ole. Olit yksi mukanaolleista
sodannnäyttämön taustalla, vain eräs monista.
Kun kellot tornista julistivat rauhaa, häivyit kuin savu kuin usva -
Olit syyllinen! Syyllinen!
Ojensit ruokakulhon sotilaalle ja kenraalille, vangille, siviilille,
lottasisarellesi. Lähetit kaatuneen hellyydellä kotiin, hänen kotiaan,
hänen omaisiaan tutkana valvoit, hoidit, siivosit, pesit, paikkasit,
parsit,
kirjoitit, keitit, sähkötit – hymyilit…
Olit ymmärtäjä, sisko, äiti… etkä kuitenkaan ollut mitään.
Kaisa Kervinen - Lääkintälotta Olka
Nuori Olka Nieminen lähti innokkaana kouluttautumaan
lääkintä-lotaksi ja valmistuttuaan hän joutui heti Kannakselle
sotasairaalaan avustajaksi. Pian neuvokkaalle lotalle uskottiin vaativia
tehtäviä, ja hän sai siirron lähelle etulinjaa. Silpoutuneiden sotilaiden
hoito, vaikerrukset ja sankarikuolemat pakottivat Olkan pinnistelemään
oman kestämisensä äärirajoilla.
Aselevon jälkeen syyskuussa 1944 Olka joutui Lapin sodan lumikenttille,
jossa ajettiin Lapin itäpuolta pois saksalaisia
Suomesta. Kemijärven kauppalan ja lukuisten kylien tuhopoltot, Vuotson
katkerat taistelut ja Kaunispään sekä Urupään saksalaisten
viivytyskeskitykset jäivät ikuisesti arveksi Olkan mieleen. Sota vei
Olkalta lähes kaiken, mutta se antoi suuren rakkauden. Kirjoittaja haluaa
muistuttaa tämän päivän lukijoita sota-ajan kurimuksista ja kuinka naiset
kotirintamalla sekä taistelukentilläahersivat pyyteettömästi.
”Kaisa Kervisen romaani, Lääkintälotta Olka, on koskettava kertomus siitä,
mitä lotat joutuivat kestämään sodassa, jotta
rakas isänmaa säilyisi itsenäisenä. Kervinen ei ehtinyt lotaksi asti itse,
mutta on perehtynyt aiheeseen niin täydellisesti, että lukijana minun oli
helppo olla Olka Niemisen mukana Lapin sodan taistelutantereilla.”
- Kirjailija Veli Käsmä.
ISBN:
978-952-5556-87-2
EAN: 978952555687-2