KUSTANNUS HD

Terttu Jurvakainen

Ravikuja 1, 32200 Loimaa
puh. 050 3639 195

Taidemaalari ja runoilija. Valmistunut kansakoulunopettajaksi 1966. Toiminut kuvaamataidonopettajana 1967–1979. Taidemaalarina esittäytynyt lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on monissa museoissa ja kokoelmissa. Runoilijana hän voitti J.H.Erkon palkinnon 1968. Hänet on palkittu useilla taidepalkinnoilla ja apurahoilla.


Taiteilijaeläke (2000)
Oulun Osuuspankin Taitaja -stipendi (2008)
Oulun yliopiston kasvatustieteen kunniatohtori (2009)


Runoteokset: Romaanit:
   
Anna minun avata ovi (1978) Hiljaisuuden talo (2006)
Meillä on sama matka (1980) Hidas kevät pitkät varjot (2011)
Valoisa hiljaisuus (1983)
Varjo varjolta poissa (1986) Kuvateos:
Anna minulle yksinäisyyttä (1989)
Syvällä veden kirkas (1991) Valon ja värin maalari (2008)
Silmät että näkisit (1997)
Kirjeitä hänelle jota ei ole (1999)
Silmissä auringon oranssi (2005)





Valon reunalla
Terttu Jurvakainen
Taidemaalari ja runoilija. Valmistunut kansakoulunopettajaksi 1966. Toiminut kuvaamataidonopettajana 1967-1979. Taidemaalarina esittäytynyt lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on monissa museoissa ja kokoelmissa. Runoilijana hän voitti J.H.Erkon palkinnon 1968. Hänet on palkittu useilla taidepalkinnoilla ja apurahoilla. Taiteilijaeläke 2000 Oulun Osuuspankin Taitaja -stipendi 2008. Oulun yliopiston kasvatustieteen kunniatohtori 2009.

ISBN 978-952-7445-08-2






Valo halkaisee pimeyden
Taiteilija-kirjailija Terttu Jurvakainen on maamme ehdotonta eliittiä runoilijana. Hän on saanut muun muassa arvokkaan J.H. Erkon palkinnon vuonna 1968, ja jatkaa vahvaa lyriikkaansa, kuten kirjan nimestä hehkuu: Valo halkaisee pimeyden. Tekijän runot yltävät korkeisiin sfääreihin ja niiden lukemisesta nauttii kuin hänen upeista maalauksistaan, arvoitus on läsnä, ja saa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Valo halkaisee mielen!

ISBN 978-952-7066-78-2





Voiko ääneen sanoa
Terttu Jurvakainen käsittelee pysähdyttävästi uusimmissa runoissaan suhdettaan maailmaan, ihmisiin ja luontoon, jonka hyvinvoinnista hän kantaa huolta. Maalauksellisin ja symbolisin kielikuvin hän puhuu taiteesta, luovasta yksinäisyydestä, rakkaudesta, ihmisen ikuisesta kaipuusta sekä totuuden, hyvyyden ja kauneuden oikeutuksesta maailmassa.

ISBN 978-952-5964-80-6

Lue kirjaan liittyen:

Kaltio-lehden arvio

Tervareitti-lehden arvio





Yön kukat
Terttu Jurvakaisen kymmenes runokokoelma Yön kukat kuljettaa lukijaansa kesästä syksyyn herkin ja voimakkain luonnonkuvauksin käsitellen inhimillisiä etäisyyden ja läheisyyden, läsnäolon ja poissaolon tuntoja ystävyydessä ja rakkaudessa. Vahvat ja puhuttelevat runot tekevät valaisevia matkoja symbolisin ja värikylläisin kuvin taiteen kautta ihmisen sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan.

Runot kertovat läheisestä suhteesta luontoon, kantaen huolta luonnon hyvinvoinnista, kaiken hyvän ja kauniin katoavuudesta.

ISBN 978-952-5964-23-3

Lue kirjaan liittyen:

Kaltio-lehden arvio

Kaleva-lehdessä julkaistu arvio





Hidas kevät, pitkät varjot
Työpaikka- ja koulukiusaamista käsittelevässä teoksessa kohtaa kaksi erilaista ihmiskohtaloa, taidemaalari Heleenan ja hänen opettajaystävänsä Elinan. Elina joutuu työpaikallaan pienen mutta vallan kahvasta tiukasti kiinnipitävän ryhmittymän vainon kohteeksi traagisin seuraamuksin.

Valoisa elämänasenne on tyypillistä Elinalle, Heleenan ystävättärelle, joka on opettaja, perheenäiti ja luonnonmukaisen elämän puolestapuhuja. Elinan suurin kutsumus elämässä on opettajan ja kasvattajan tehtävä. Hän vaalii henkisiä arvoja ja lasten oikeutta kokea aitoa lapsuutta ja huolenpitoa. Heleena on keskittänyt elämänsä taiteenteolle, lukemiselle ja filosofoinnille.

Terttu Jurvakainen johdattelee kirjassaan lukijan ihmismielen syville lähteille, masennuksen ytimeen, joka saattaa johtaa vakavaan sairastumiseen ja toivottomuuteen. Hidas kevät, pitkät varjot on inhimillisesti koskettava esseistinen romaani.

ISBN 978-952-5556-98-8

Lue kirjaan liittyen:

Oulu-lehden artikkeli

Kaltio-lehden arvio