Puun ja kuoren välissä
Veikko Räisänen: Iloinen vuosikymmen.
Tähdet: neljä
Kustannus HD 2018. 215 s.
Taivalkosken Jokijärvellä vuonna 1952 syntynyt Veikko Räisänen jatkaa taattua linjaansa metsän parissa. Aikaisemmin ilmestyneet Rakastanut mittamies (2006), Hätätilan aikaan (2008) ja Talo (2015) kuvasivat Veikon ja hänen puolisonsa Inkerin elämän vaiheita molempien työuran alkupuolella.
Nyt päivänvalon nähnyt Iloinen vuosikymmen vie lukijansa Puolangalle, mistä Veikko saa työpaikan Kajaani Oy:n leivissä ja Inkeri paikallisen liikkeen myyjänä.
Kirja kertoo mukaansa tempaavalla tavalla 1980-luvun hulluista vuosista, jolloin rahaa on liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi. Velkaa otetaan surutta huomisesta huolehtimatta. Veikon ja Inkerin talous pysyy järkevissä rajoissa, hulluttelemaan ei ruveta.
Veikko Räisäsen kirjan kiistaton ansio on työelämän kuvauksessa. Olen lukenut kymmeniä kirjoja, joissa kuvataan jätkän, myöhemmin metsurin työtä. Etunenässä tulevat mieleen Kalle Päätalon, Heikki Lounajan ja A.E. Järvisen kuvaukset. Mutta eipä ole aikaisemmin osunut käteen kirjaa, jossa työnjohtajan elämää kuvattaisiin näin perusteellisesti.
Vaikka pomo on pomo, pienempikin, löytyy hänelle käskijänsä, jonka yläpuolella on vielä isompi pomo, ja kaiken yllä kasvoton pääoma, joka vaatii voittoa voiton päälle. Työnjohtaja on puun ja kuoren välissä. Metsurien on saatava ansionsa, toisaalta iso pomo vaatii, että kaiken on tapahduttava mahdollisimman halvalla.
Jatkuva paine työelämässä ja säännöllisen epäsäännöllinen ruokailu panevat Veikon terveyden koetukselle. Asiaa ei tietenkään paranna, että viina ei ole hänelle aivan tuntematon aine. Sisuskumi pykii pahemman kerran. Onneksi leikkaus tuo avun.
Metsätyön murros tulee kuvatuksi ansiokkaasti. Koneet tulevat, metsuri väistyy. Veikon savotoissa tosin vielä miehiä tarvitaan, sillä ”prosessori” vain karsii ja katkoo puut, miehet hoitavat kaadon. Mutta motojen tulo on aivan lähellä.
Kirja päättyy enteellisesti tilanteeseen, jolloin Kajaani Oy sulautetaan Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiöön. Lopun aluksi Räisänen tapahtumaa luonnehtii, ja oikeassa on. Tihisenniemen tehdas on vaiennut.
Veikko Räisänen kirjoittaa helppolukuista, maanläheistä tekstiä. Luonto on miehellä verissä ja hän osaa nauttia raskaanakin työpäivänä kauniista kainuulaismaisemista. Teksti olisi kuitenkin kaivannut vielä lisää tarkistuksia, lyöntivirheitä on pujahtanut mukaan jonkin verran. Suorat esitykset ovat lainausmerkkien sisällä keskellä tekstiä, mikä vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta. Pehmeistä kansista voidaan olla monta mieltä, itse olisin nähnyt kirjan kovakantisena, sen verran arvokasta tekstiä sen sisältö on.
SEPPO KÄMÄRÄINEN
Palaa kirjailijan sivulle