KUSTANNUS HD

Antti Tuuri — Haastattelu

Ravikuja 1, 32200 Loimaa
puh. 050 3639 195






Olet syntynyt Pohjanmaalla Kauhavalla 1944. Ensimmäinen muistosi?

Varhaisin muistoni taitaa olla joen syksyiseltä jäältä Kauhavan Ylikylästä. Muistan ihmetelleeni jään sisässä olleita ilmakuplia. Ne tuntuivat minusta jotenkin eläviltä olennoilta. Olin noin 3-4-vuotias.


Millainen kotisi oli? Keitä siihen kuului ja millainen sinä olit koulupoikana?

Isäni oli maanmittausinsinööri. Äiti oli kotona hoitamassa meitä kolmea poikaa, joista minä olen vanhin. Kouluvuosieni aikana jouduin muuttamaan koulua monta kertaa. Isän ammatin takia muutimme Kauhavalta Lohtajalle, takaisin Kauhavalle, sitten Vimpeliin ja Lappajärvelle. Siellä ei ollut lukiota, joten kävin lukiota vielä Pietarsaaressa ja pääsin lopulta ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta. Jokaiseen uuteen luokkaan mennessä sieltä oli itselleen paikka löydettävä. Muistan, että se oli aika hankalaa, vaikka siihen aikaan pidettiin aivan normaalina, että koulua vaihdettiin, kun perhe vaihtoi paikkakuntaa.


Olet sijoittanut monet kertomuksesi ja romaanisi Etelä-Pohjanmaalle, mutta asut ja työskentelet Helsingissä. Miksi näin?

Tulin aikoinani Helsinkiin opiskelemaan ja sille tielle jäin. Kyllä minä Pohjanmaallakin edelleen aikaa paljon vietän.


Seurasit pesäpalloa aktiivisesti ainakin nuorempana. Mitä Vimpelin Veto tuo mieleesi?

Seuraan pesäpalloa aika innokkaasti vieläkin. En usko, että kukaan, joka on koulupoikana asunut Vimpelissä, on voinut välttyä ainakin jonkin asteiselta kiintymykseltä lajiin.


Miten insinööristä tuli kirjailija?

Siinä kävi oikeastaan niin päin, että julkaisin ensimmäiset kirjani jo opiskeluaikana, ja vaikka en kehdannutkaan vielä kahden kirjan jälkeen itseäni kirjailijaksi nimittää, niin kyllä oikeastaan kirjailijasta tuli insinööri. Siinäkin ammatissa olin 12 vuotta.


Kuinka työskentelet normaalisti? Onko sinulla tietty päivätavoite?

Työskentelen aika säännöllisesti mutta en yleensä minkään pakkoaikataulun mukaan.


Kirjoitat parhaillaan romaania, joka liittyy vuoteen 1918. Aihe on varsin mielenkiintoinen: Suuri asejuna Pietarista. Mistä kirjassasi on kysymys?

Kirja kertoo aselastista, jonka Jukka ja Eino Rahja saivat Pietarista; Lenin antoi heille luvan hakea Pietari Paavalin linnoituksesta junalastillisen kivääreitä, kuularuiskuja, tykkejä, ammuksia ja pari panssariautoakin ja tuoda ne punakaarteille Suomeen. Vallankumous ehdittiin julistaa Helsingissä jo ennen junan saapumista, ja punakaartit olivat aluksi aika aseettomia.


Mitä asejuna piti sisällään. Kuinka paljon aseita?

Siitä on hiukan ristiriitaisia tietoja, mutta suunnilleen kai aseita ja ammuksia oli 15 000 kivääriä, pari miljoonaa patruunaa, 30 konekivääriä, 10 kolmen tuuman kenttätykkiä, kuusi junanvaunullista tykkien ammuksia ja kaksi panssariautoa.


Oliko pohjatyösi suuritöinen, lähteiden etsiminen ja tutkiminen?

Asejunan tapahtumista ei ole kovin tarkkoja mukana olleiden kertomuksia, mutta junan kulkureitti ja aikataulu on kyllä tiedossa. Olen ottanut sellaisen kannan kirjoittamiseen, että dokumentoidut asiat on oltava oikein, muut saa keksiä. Olen penkonut alan kirjallisuutta ja saanut myös hyvin paljon kirjallisuutta ja arkistomateriaalia kustantajalta.


Miksi suuri asejuna on aiheena ikään kuin vaiettu? Harva suomalainen on siitä koskaan kuullutkaan!

En usko, että aihetta erityisesti on vaiettu, paremminkin luulen, että sitä ei ole vain huomattu kirjailijoiden ja toimittajien taholta.


Kuinka tärkeänä pidät, että aihe tulee nyt esille?

En osaa ajatella kirjojen kirjoittamista siltä kannalta, että kuinka tärkeitä niiden aiheet ovat. Kirjoitan asioista, jotka kiinnostavat minua itseäni. Tämä kiinnosti.


Punaisten suunnitelmalle oli saatu lupa itse Leniniltä. Hän kannusti ja tuki Suomen työläisiä vallankumoukseen. Toisaalta hän myönsi maalle itsenäisyyden! Aika erikoista.

Leninin osuus Suomen itsenäisyyteen on ollut kyllä tiedossa pitkään; samoin se, että Rahjan veljekset tunsivat Leninin hyvin. Mielenkiintoista on ollut lukea, kuinka Rahjan veljesten maine, erityisesti Eino Rahjan maine, on mustattu Suomen historiassa sekä vasemmiston että oikeiston puolella. Sellainen herättää kirjailijassa aina sympatioita henkilöä kohtaan.


Asejunan lasti päätyi rintamalle aika nopeasti. Se ei kuitenkaan auttanut punaisia voittoon, mutta turhaa verenvuodatusta se varmasti lisäsi.

Turhaa verenvuodatusta oli tietysti koko sota, ei siitä mitään yksittäistä tekijää voi nostaa muita isommasti esille muutoin kuin historian jälkiviisautena.


Kirjasi kustantaja ei ole tällä kertaa Otava vaan loimaalainen Kustannus HD. Miksi tällainen kuvio?

Idea ja aihe kirjaan tuli Kustannus HD:n puolelta Arto Pietilältä. Minusta aihe oli mielenkiintoinen ja kirjoittamisen arvoinen.


Olet saanut lukuisia palkintoja. Tärkeimmät Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinto ja Finlandia-palkinto? Mitä tunnustus merkitsee?

Kyllä jokainen ihminen on sillä tavalla rakennettu, että kiitos tuntuu mukavammalta kuin haukut.


Suuri asejuna Pietarista ilmestyy syksyllä. Mitä muuta on tulossa?

Monenlaista puuhaa tässä on, eteenpäin mennään.


Mitä kevät merkitsee?

Parhainta kirjoitusaikaa. Valo lisääntyy, mieliala on hyvä, työ luistaa.



Palaa kirjailijan sivulle