Kirjassa käsitellään mm.

Toisen painoksen esipuhe

Tämän kirjan ensimmäinen painos, 5 000 kappaletta, ilmestyi lokakuun 2003 lopussa. Kuitenkin jo kuukauden kuluessa kirjan ilmestymisestä tutkimus tuotti lisäravinteista uutta merkittävää tietoa, jota voimme soveltaa käytäntöön.

Yli 80 000 amerikkalaisen sairaanhoitajan 16-vuotinen seuranta osoitti, että ruoan lisänä otettu foolihappo ehkäisee alkoholin aiheuttamaa rintasyövän vaaraa. Foolihappo suojaa DNA-molekyylejä alkoholivaurioilta ja vähentää siten syöpätautien ja sikiövaurioiden vaaraa. Foolihappo näyttää myös tehostavan masennuslääkkeiden tehoa riippumatta sitä, onko potilaan verinäytteen foolihapon pitoisuus viitearvojen rajoissa vai ei.

Japanilaiset tutkijat ovat selvittäneet biokemiallisen mekanismin, jonka välityksellä karnosiini alentaa kohonnutta veren sokeripitoisuutta. Nyt kun tunnemme tämänkin seikan, on karnosiinin käyttö diabeetikon suojaravinteena entistäkin paremmin perusteltua.

Nämä kolme tuoretta esimerkkiä kuvastavat ravitsemuslääketieteen nopeaa kehitystä juuri näinä aikoina. Lisäsin tähän painokseen uuden luvun "Onko lisäravinteiden käyttö uskomushoitoa?" Pidin sitä aiheellisena, koska asiasta käydään vilkasta julkista keskustelua. Toivon, että luku avaa lukijan silmät ymmärtämään lääkäreiden kielipeliä.

Olen kiitollinen neurologian dosentti Markku Partiselle arvokkaista neuvoista toiseen painokseen.

Espoossa marraskuussa 2003

Matti Tolonen

Tohtori Tolosen Terveysoppi

Valmistuin lääkäriksi 1969 ja työlääketieteen erikoislääkäriksi 1974 Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. Vuonna 1974 väittelin lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Turun yliopistossa. Helsingistä valmistuville lääkäreille ei opetettu ravitsemuslääketiedettä eikä opeteta vieläkään. Alan aliarvostusta osoittaa se, ettei Suomessa ole yhtään ravitsemuslääketieteen erikoislääkäriä. Lääkäreiden, terveydenhoitajien, sairaanhoitajien ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön puutteellinen ja sattumanvarainen koulutus on ollut suurena esteenä ravitsemushoidon hyväksymiselle ja ravitsemuslääketieteen tutkimukselle ja kehittymiselle Suomessa.
Ravitsemuslääketiede alkoi kiinnostaa minua 1980-luvun alussa ja aloin perehtyä tähän laiminlyötyyn, mutta kiehtovaan alueeseen. Olen seurannut tiedelehdistä sen saavutuksia ja pyrkinyt saattamaan niitä suomalaisten ulottuville tieteen esitelmien, radio- ja TV-esiintymisten, lehtiartikkeleiden, internetin ja kirjojen avulla. Suuri yleisö onkin erittäin kiinnostunut ravitsemuksen ja terveyden välisestä vuorovaikutuksesta, mutta terveydenhuollon ammattihenkilöstön piirissä esiintyy vielä valitettavan paljon vastustusta. Uskon sen johtuvan pääosin tietämättömyydestä.
Julkaisin 1983 kirjan Terveyttä ja pitkää ikää vitamiineista ja hivenaineista. Siitä tuli heti bestseller, joka oli pitkään eniten myytyjen kirjojen listan kärjessä Suomessa ja Ruotsissa. Kirja käännettiin myös norjaksi, tanskaksi, englanniksi, espanjaksi ja italiaksi. Teosta painettiin yli 120 000 kappaletta, mutta se on myyty loppuun, ja uutta painosta on kovasti toivottu.
Ravitsemuslääketiede on edistynyt viime vuosina maailmalla niin valtavin harppauksin, että katsoin parhaaksi julkaista aiheesta kokonaan uuden kirjan. Perustiedot vitamiineista, kivennäis- ja hivenaineista ja rasvahapoista eivät ole muuttuneet miksikään, mutta uutta on se, että nyt lääketieteen johtavat tutkimuslaitokset tekevät niistä huolellisesti kontrolloituja tutkimuksia, jotka julkaistaan arvostetuissa tiedelehdissä. Emme ole vielä lähelläkään "lopullista totuutta", mutta tutkimukset ovat syventäneet tietämystämme ruokavalion ja suojaravinteiden merkityksestä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Samalla ne ovat osoittaneet vääräksi sen perinteisen käsityksen, jonka mukaan niin sanottu tavallinen ruokavalio turvaisi kaikkien ihmisen kaikkien suojaravinteiden riittävän saannin.
Kroonisissa somaattisissa ja psyykkisissä sairauksissa kannattaa käyttää ehdottomasti täydentävää ravitsemushoitoa perinteisten hoitojen rinnalla ja joskus niiden sijasta. Toki lääkkeitäkin tarvitaan, mutta minusta niitä käytetään jo aivan liikaa ja usein ihan turhaan. Kaikki synteettiset lääkkeet aiheuttavat joillekin ihmisille sivuvaikutuksia, ravitsemushoito sitä vastoin on turvallista. Minua ilahduttaa erityisesti se, että moni valveutunut psykiatri on nyt kiinnostunut psyykkisten ongelmien ravitsemushoidosta, erityisesti kalaöljyn ja antioksidanttien avulla. Ovathan stressi, masennus ja muut mielenterveysongelmat yleistyneet jo kansantautien asteelle.
Olen vuosien saatossa kehittänyt ja tuonut suomalaistenkin saataville monia uusia itsehoitoon tarkoitettuja valmisteita, joista kukaan ei ollut täällä aikaisemmin kuullutkaan. Tällaisia ovat muun muassa boori, farmaseuttinen kalaöljy (E-EPA), karnosiini, lykopeeni, nestemäinen hainrustouute, ja vihersimpukkauute. Niiden ja perinteisten lisäravinteiden avulla voidaan kohentaa ihmisten omaa luonnollista vastustuskykyä ja yleiskuntoa. Olen myös kehittänyt laihdutusmenetelmiä ja -valmisteita, joiden avulla sadat tuhannet suomalaiset ovat päässet eroon liikakiloistaan. Tutkimus ja kehitystyö jatkuvat edelleen.
Toivotan antoisia ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä. Internetin käyttäjät voivat saattaa tietojaan ajan tasalle osoitteesta www.drtolonen.com.

Espoossa lokakuussa 2003
Matti Tolonen